Täällä taas

Heippa taas pitkästä aikaa!
Tässä postausten välissä on vierähtänyt jo vaikka kuinka pitkä aika, mutta mitään ihmeempiä ei oo koko aikana oikeestaan tapahtunut. Silti ajattelin, että nyt ois sopiva aika kirjoittaa edes yleisesti, että mitä kuuluu ja miten on mennyt, ja aloitetaanpa vaikka siitä ajasta, kun lumet alkoivat sulaa ja ponit palautuivat normaaliin treeniin vähitellen. Ratsastukset alkoivat silloin jonkin verran energisissä ja jäykissä merkeissä. Ponien lihakset olivat talven aikana kurtistuneet, kun maneesillekaan ei kauhean usein päästy. Kuitenkin treenit alkoivat pikkuhiljaa rullaamaan ihan hyvällä mallilla ja ponejakin on saatu paljon parempaan kuntoon tähän päivään.

 

Lumien sulettua kokonaan aloimme tekemään myös puomien parissa töitä, ja pian sen jälkeen otettiin jo ensimmäisiä hyppyjäkin kentällä. Kaisan kanssa hyppäsin ekaa kertaa niin, että valmentaja oli paikalla, ja silloin menimme ainakin mun mielestä kovaa, tai reippaiten mitä Kaisa onikinä mennyt estellä.
Kesäloman alkaessa ponit olivat jo hyvässä kunnossa, ja loman alussa oli myös mun ja Kaisan tän vuoden ekat koulukisat Caprlapin tallilla. Hepat pääsivät myös laitumille, tottakai vasta totuttelun jälkeen.
 Ollaan edelleen jatkettu Kirsin valmennuksissa ja mun mielestä paljon kehitystä on tullut. Ollaan myös oltu Kattin estetunneilla, nekin on mennyt hyvin, vaikka esteet ei oo mihinkään korkeuteen noussutkaan. Tällä hetkellä suunnitteilla ois parit koulukisatkin, joihin ois tarkoitus mennä Kaisalla.

 

 

Talliimme on myös muuttanut kaksi uutta suomenhevosta, ja kesän alussa täällä oli myös hetken tallipaikalla shirehevonen. Hevoset eivät ole omiamme vaan ne tulivat tallipaikalle, joten niistä en voi kuvia laittaa. 

Hevosia on nyt siis kuusi, ja karsinoita viisi, jotenka rakennamme kuivikevarastoon karsinan Piutille.

 

  

Irtojuoksutusta pellolla

Pelto on lumen satamisen jälkeen ollut paremmassa kunnossa kuin kenttä, jotenka olemme tämän viikon menneet oikeastaan vain siellä. Hepoilla on kuitenkin niin paljon energiaa, että pelkkä ratsastus ei pidä niiden päätä kasassa, jotenka päätimme irtojuoksuttaa ne.
Aloitimme laittamalla "välilangan" pellon ja jään väliin, etteivät hevoset mene jäälle tai toiselle, viereiselle pellolle. Pakko sanoa, ettei niin hirveetä viritystä oo ennen meillä nähty, mutta pääasia, että hevoset pysyvät oikealla puolella.
Juoksutuksen aloitimme Piutista. Nea laittoi sen kuntoon ja mä siivosin sillä aikaa Kaisan karsinan.
Kun Piuti oli valmis, lähdettiin pellolle kävelemään. Alkukäyntien jälkeen päästettiin Piuti vapaaksi ja energiaa kyllä riitti..

Kun Piuti oli juossut tarpeeksi, kävelimme vielä loppukäynnit, hoisimme ja veimme tarhaan.

 Piutin jälkeen hain Ziggyn ja hoidin sen valmiiksi. Lähdimme pellolle ja mulla oli kova piteleminen, vaikka naru olikin "turvan ympäri" kiinni.

Mun oli päästettävä Ziggy jo melkein heti vapaaksi, kun se ei meinannu pysyä housuissaan ollenkaan. Tältäkin sitä vauhtia ihan kiitettävästi löytyi kyllä..

Juoksutuksen ja kävelyn jälkeen lähdimme talliin ja hoidin Ziggyn pois kun Nea haki samalla Kaisan ja laittoi valmiiksi.

 Kävelin Kaisan kanssa ja päästin vapaaksi, niinkuin kaikille muillekkin on tehty.

Juoksutuksen älkeen kävelin loppukäynnit ja vein Kaisan tarhaan tarhaan.

Tämmösiä energiapakkauksia tänään :)

Kuulumiset

Vähän kuulumisia taas täällä blogin puolella. Hepat ovat liikkuneet viime aikoina aika vaihtelevasti. Joskus hyvin, joskus huonosti. Myös ratsastuskelit ovat vaihdelleet laidasta laitaan, jotenka joskus on voinut mennä kunnolla, mutta joskus pelkkää käyntiä tai ei ollenkaan.

Kaisa on mennyt hienosti ja rennosti oikeastaan joka kerta. Kaisalla oli myös hieronta ja poni olikin aika jumissa vasemmalta puolelta.
Ziggy on liikkunut aika huonosti. Näin yksinkertaisesti sanottuna. Kävimme Ziggyn kanssa myös 2 kertaa klinikalla, hiekkakuvauksissa sekä tähystyksessä. Hiekkakuvissa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta tähystyksissä selvisi, että sillä on lievä mahahaava, jota aloimmekin hoitamaan heti. Tällä hetkellä Ziggy siis syö mahahaavalääkkeitä ja on kuitenkin ihan normaalissa liikutuksessa.

Hevosten imppaaaminen

Mitä imppaus on? 
  Imppaus on hevosen stereotyyppinen käytöstapa ja myös huono tallitapa. Imppaava hevonen nojaa hampaillaan tukevaan ulokkeeseen ja nielee ilmaa, josta aiheutuu ontto korahdus. Jotkut hevoset osaavat impata ilman tukea johon nojata.

Mistä imppaaminen johtuu?
  Yleensä imppaaminen johtuu hevosen huonosta hoidosta, väärästä ruokinnasta, stressistä tai liian vähäisestä ulkoilusta ja muiden hevosten seuran puutteesta. Tavan voi oppia myös matkimalla muita.

Mitä haittoja siitä on?
   Imppaus tuottaa hevoselle mielihyvää, mutta se aiheuttaa vatsavaivoja ja myös hevosen hampaat kuluvat. Imppaus vaurioittaa myös pintoja joita hevonen käyttää tukenaan.

Miten imppausta voi estää?
  On vaikeaa saada hevonen kokonaan lopettamaan, mutta avuksi on suunniteltu imppauspanta, joka estää hevosta käyttämästä immppaukseen tarvitsemiansa lihaksia.

Miksi Kaisa imppaa?
  Kaisa imppasi jo meille tullessa, jotenka sen syytä ei tiedetä, mutta epäillään, että poni oli liian vähän ulkona tai söi huonoa ruokaa. Kaisa imppaa tukeen nojaten, yleensä tarhassa tolppiin. Kokeilimme myös imppauspantaa, mutta se tuntui vain ärsyttävän ja stressaavan sitä. Kaisalle imppauksesta tulee mahavaivoja ja joskus se on aika kärttyinen hoitaessa.

Vähän vauhdikkaampi kävelymaasto

Tänään ratsastin molemmilla hevosilla, ja molempien kanssa kävin myös maastossa.
Kaisan kanssa maastolenkki meni hyvin ja Neakin tuli mukaan Piutilla.
Ziggylläkin meni alussa hyvin, mutta edellä menevän Niksun kujeet hermostuttivat sitä.
Niksu oli kerännyt todella paljon virtaa ja kujeetkin olivat kyllä sellaisia mitä se ei ole ikinä minun nähden tehnyt.
Alku näytti lupaavalta, kunnes Niksu päätti ravata yhden ylämäen ilman minkäänlaista pitoa suussa. Sen jälkeen se käveli nätisti ehkä jonkun viisi metriä, kunnes se rupesi vetämään päätä alas ja hyppypukkeja siinä samalla. No, siitä menosta sitten kuski tipahti ja jatkettiin matkaa niin, että Niksua talutettiin ja minä olin Ziggyn selässä.
Toinen kompastuskivi tuli, kun lumen keskellä oli märkä ja hieman upottava lätäkkö, jossa Niksu sitten jälleen päätti tehdä kiusaa. Sepäs päätti hypätä taluttajan kantapäille ja hajottaa kengän siinä samalla. Siinä kohtaa Ziggy oli jo todella hermostunut, josta hetkenpäässä tapahtui vielä se viimeinen silaus, kun viimeistä alamäkeä oltiin menossa. Siinä sitten tämä mun oma sankari pääsi vauhtiin, kun olisi halunnut ravata, mutta en antanut. Silloin sitten se ilmeisesti suuttui mulle, kun ohjissa jouduin aika kovaa olemaan kiinni, jottei Ziggy juoksisi Niksun päälle. Siinä sitten se päätti ruveta tekemään hyppypukkeja tiputtaakseen ärsykkeen selästä. Siinä se ei onnistunut, mutta seuraava tapaus tuli, kun taas tää mun sankari sai uuden kohtauksen, jolloin Niksukin hermostui niin, että Emmi sai potkun reiteensä, jolloin Niksu pääsi irti ja lähti kaahaamaan jonnekin metsään, mutta palasi onneksi takaisin, kun Ziggy oli niin hermostunut että melkein lähti taas pomppimaan. Siinä kohtaa olin kyllä jo ehtinyt pois selästä ja isä piti hevosesta kiinni. Sitten Niksu saatiin kiinni ja mentiin taluttaen takaisin kotiin kentälle, jossa menin uudestaan selkään ja taivuttelin vielä hetken. Päätimme vielä juoksuttaa ne vapaana pellolla, siitäkään ei kyllä Ziggyn kanssa mitään tullut, kun se veti välilangan ali kahdesti.